Runoja piironginlaatikosta

Jokaisella on oma tapansa tehdä se. Jotkut soittavat ystävälle, toiset taas lähtevät luonnon helmaan lenkkeilemään, eräät puolestaan maalaavat tilanteesta taulun. Kyllä, puhun erilaisista tavoista käsitellä tunteita.
   Itse olen huomannut, että minulle sopivin tapa mieleni myrskyjen hallintaan on runojen kirjoittaminen. Se rauhoittaa hermoja, antaa aikaa ajatella ja runouden varjolla ongelman saa kiteytettyä näpäkän pistävään muotoon. Mikään ei ole sen ihanampaa kuin pähkäillä sopivia sanamuotoja ärtymyksen laskiessa samaa matkaa lämpimässä mukissa höyryävän teen pinnan kanssa.
   Olen modernien runojen ystävä, en siis kirjoita paljoakaan riimillisiä runoja. Lisäksi ainoat runomitat, joita suosin ovat japanilaisen runon mitat tanka ja haiku. Molemmat ovat siitä veikeitä, että niissä lasketaan tavujen määrät per säe. Tankassa tavut jakautuvat säkeittäin 5-7-5-7-7, kun taas haiku puolestaan noudattaa lyhyempää mittaa 5-7-5.
   Runojeni ei kuulu olla mitenkään hienoja tai erikoisia, niiden suurin tarkoitus on oikoa sekavaa ajatustenvyyhtiä. Tässä kuitenkin joitain maistiaisia runoarkistojen kätköistä, kommentoikaa toki (mistä piditte, mistä ette, mikä mättää?):

Haikut ja tankat:

Tunteiden huuma,
sisälläni syntynyt
sanaton runo.

Tästä eteenpäinkin

Hiljainen kiitos,
sydän täynnä sinua
- minä rakastan.

Ystävyyttä?

Maailman tärkein,
niin sinä sanot aina.
Tarkoittaako se
oikeutta vetää minut
mukaan suureen draamaasi?

Eksynyt

 

Tuulen ujellus.
Sade piiskaa heikkoa.
Kunpa kuulisit.

Hylätty

Tuskan olemus
kasvoillesi juurtunut:
äänetön kaipuu.

Lumous

Hiljainen huokaus
ruskaisessa metsässä
kaikuu tunteita.

Muita runoja:

Untuvaesirippu

(kirjoitin tämän runon kuolleen isoisäni muistoksi)

Niin hento on ote elämän.

Niin se haalistuu,
häviää,
kuin untuvaesirippu,
joka ääneti lasketaan
kahden ihmisen välille.

Niin hento on ote elämän.

Koston suloisuus

 

Jalkasi lipsuvat tiellä,
jonka minä olen edeltäsi saippuoinut.

Etkö kaipaakin
katkeruuden karvasta kalkkia
pitävyyttäsi parantamaan?

Asennekysymys

  Putoan alas huutaen.
Tuuli tuivertaa kasvojani.
Kyyneleet sumentavat silmäni,
koska en näe sinua enää koskaan.

Onni on kadonnut.

----------------------------------------

Putoan, huutaen: "Alas!"
Tuuli tuivertaa kasvojani.
En näe sinua enää koskaan,
koska kyyneleet sumentavat silmäni.

Onneksi olet kadonnut.

Peilityyni pinta

 

 Sisintäni riepotteleva myrsky
paistaa ulos
tyyneytenä.

Lasinterävä hiljaisuus
saa teidätkin vielä vapisemaan.

Mustasukkaisuus

Tahmea levä kietoutuu
hauraiden jalkojeni ympärille,
vaikka keuhkoni huutavat
happea.

Juutumme aina vain syvemälle
tämän kitkerän meren
syövereihin.  

Lohtu

 Minä kerään kyyneleesi
hohtavalle
lasialustalle,

jolla
aamun viattoman auringon
kimmeltävä esikoinen
muuttaa ne

timanteiksi.

Kuiskaus

 

 Peilikuvan suu
arkaan hymyyn kaartunut:
"Kelpaat kelle vaan"

Rakkauden alttari

 

 Rakkaus - tätäkö se on?
Ruusumeri aaltoilee käytävällä,
urkujen soidessa taustalla
epävireisesti.

Piikit jalkapohjissa
turmelevat valkoisen puvun
verenpunaiseksi.