keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Ohi on!

Kuusi tuntia aikaa,
kuusi sikapitkää esseetä,
kuusi tuntia levotonta unta alla.

Paikan numero: 3,
paljon ruokaa, josta vain kolmea lajia ehdin maistaa,
aikaa kolme kertaa liian vähän.

Käden puutumus,
tunne siitä, ettei ole kirjoittanut kaikkea,
epätoivo.

Sitten

helpotus,
vapaus,
stressin laukeaminen,
epätietoisuus,
heikko olo,
melkein pyörtyminen...

VIHDOINKIN OHI!
 Ei se sittenkään ollut niin kauheaa kuin luulin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti