Päätin siis aloittaa bloggaamisen jakaakseni älynväläyksiäni, mietteitäni ja hulluuksiani, eli toisin sanoen välähdyksiä yksin asuvan nuoren naisen elämästä. Aluksi lienee paikallaan avata kurkistusikkuna pääni sisälle ja sitä kautta mahdollisesti myös blogin tulevaan sisältöön, joten tässä olisi 5 faktaa minusta:
1.) Ihmettelen mielelläni elämän asioita. Lupaankin lisäillä blogipäivityksiin paljon pohdittavaa spekulointia.
2.) Rakastan ruokaa - elämänfilosofiani perustuu sille, että syöminen ja nukkuminen ovat eämän ihanimpia asioita.
3.) I've got a cat and a rat. And yes - they're friends.
4.) Laulan missä vain, milloin vain ja soitan harmonikkaa. Päänsisäinen jukeboksi tietysti pyörittää myös milloin mitäkin musiikkia, musiikkilukiossa kun opiskelen.
5.) Vaikka kuinka yritän, meinaa huushollini aina liusua kaaoksen kouriin. Tästä syntyikin nimi blogilleni (jossa kekseliäs yksilö saattaa hoksata viittauksen korvienväliinikin...).
Tahdon pitää ensimmäisen päivityksen mahdollisimman lyhyenä ja ytimekkäänä, joten jaankin tässä vain yhden mieleni syövereissä kelluvista pohdinnoistani.
Mistä tietää, että ihmiset näkevät värit samalla tavalla? Onhan todettu, että vivahde-eroja yksilöiden välillä löytyy, mutta entä päävärien luonne?
Jos henkilö on aina nähnyt puut, ruohon ja sammaleen tietyn värisenä, on hän oppinut kutsumaan tätä väriä vihreäksi. Vastaavasti veren,leppäkerttujen ja ruusujen väriksi on opittu punainen.
Mutta entä jos toisella henkilöllä nämä värisävyt näkyvät päinvastoin? Jos hänen aivonsa tulkitsisivat kaksi aallonpituutta ristiin antaen kummalekin päinvastaisen tulkinnan? Silloin myös tämä henkilö olisi oppinut kutsumaan puiden väriä vihreäksi ja verta punaiseksi. Tätä ei voisi edes helposti havaita, sillä värintunnistustesteissä hän saisi täydet pisteet: hänhän on oppinut tunnistamaan tietyn valon aallonpituuden tietyksi väriksi, jonka nimi on esimerkiksi ruskea.
Näin spekuloiden voisivat kaikki ihmiset pitää samasta "väristä" (aallonpituudden tulkinnasta, joka näkyy tietyn värisenä), mutta henkilöiden lempivärien erot johtuisivat vain aivojen tulkintaeroista. Hämmentävää, eikö totta?
Toivottavasti ymmärsitte edes jotain sekavasta vuodatuksestani, kieleinen lahjakkuuteni ei kukoista tähän aikaan illasta. Toivotankin nyt kaikille hyvää yötä täältä lämpöisen peiton ja kerälle käpertyneen tyttökissan alta,
miettimisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti