Bad body double trouble

Vaikka kuinka tietäisi, ettei ole lihava,
ylipainoinen,
ällöttävä,
ruma tai
muuten vain huonoon muottiin valettu,
on vaikeaa hyväksyä itseään.

Yritän joka päivä saada itseni ajattelemaan:
"Hei peilissä kurkistava tyttö,
olet kaunis,
omalaatuinen,
tärkeä
ja muotosi ovat oikeilla paikoilla itseesi nähden",
mutta silti saan näitä huonoja maha-päiviä,
tuntien itseni rumilukseksi.

Miksi ihmeessä?
Lienee pahasti aivoihin juuttunut irrationaalinen ajattelutottumus, jos psykologisesti mietitään...

Hiljaa hyvä tulee,
onhan sekin hienoa, että edes joinain harvoina päivinä voi hymyillä hyväksyvästi omalle peilikuvalleen,
"Your ass really looks good in that dress!"
eikö vain?

Uskomatonta pelleilyä tällainen,
sillä minä en oikeasti arvosta liikaa laihuutta.
Muodot kuuluu olla,
mikseivät aivoni vain voi toimia oikein itsenikin kohdalla?

Ja miksi, oi miksi edes huolin tämmöisiä,
eikö minunkin elämässäni olisi tärkeämpää mietittävää kuin joku ulkonäkö?