Unelmapula

...ja postausta tulee toisen perään, inspiraation määrällä ei näköjään meinaa olla loppua. Kerran kun olen saanut ajatteluvaihteen päälle, on sitä vaikeaa kytkeä pois päältä.

Joka tapauksessa, siirrytään postauksen aiheeseen:
"Ei mulla edes tässä elämäntilanteessa olis aikaa unelmille"
Näin minä sanoin hetki sitten ystävälleni ja säikähdin.

Olin nimittäin jo aikaisemmin tänään huomannut, ettei minulla enää ole enää unelmia. Ei pieniä, ei suuria. Vain joitain ajatuksia, harvoin, jotka ajelehtivat sen siliän tien pois korvieni välistä.

Joku viisas henkilö totesi, että unelmat antavat elämälle merkityksen. Siksi minusta onkin todella hälyttävää, että yksin asuvan lukiolaisen elämä on vedetty tässä yhteiskunnassa niin tiukille, ettei unelmille ole sijaa elämässä.

Mistä meidän on sitten tarkoitus löytää merkitys elämälle,
saanen kysyä?
Onneksi ei liikene aikaa senkään murehtimiseen, tässähän saattaisi vaikka katkeroitua yhteiskunnalle!

http://2.bp.blogspot.com/_Bd4dR5SgVds/TQ__IHztlmI/AAAAAAAAASQ/l7zm5OaAVtc/s1600/the_dream_by_P_R_O.jpg

Huhhuh, ovatpas viimeaikaiset postaukseni olleet hämmentävän synkkämielisiä ja melankolisia. Lupaanpa tässä samalla itselleni keskittyä tästä eteenpäin elämän iloihin, on teillekin varmasti miellyttävämpää luettavaa kuin tämä ainainen synkistely.

Anteeksi!