Pahoinvointivaltio

Olet pyöräilemässä kahden ystäväsi kanssa vailla huolen häivää, kun vastaanne kävelee keski-ikäinen mies. Ensin et kiinnitä mieheen mitään huomiota (ainahan vastaantulijoita kulkee kävelyväylillä), mutta mies saa jakamattoman huomiosi, kun hän hyökkää viimeisenä pyöräilleen ystäväsi kimppuun.
Puukon kanssa.
Joudut todistamaan ystäväsi, 17-vuotiaan päihteettömän seurakuntanuoren murhan.
Hän ei ehtinyt koskaan edes seurustelemaan.
Poliiseja,
kriisiapua - ihan niin kuin se mitään traumoja poistaisi...

Tähän kauheaan tilanteeseen kaksi ystäväni läheistä ystävää joutui eilen Varkaudessa. Kyllä, kyseessä on tämä paljon puhuttu Varkauden pyöräilijätytön puukotus. Kuulin asiasta tänään ystävältäni ja olin todella järkyttynyt: kuinka kukaan voi tehdä tuollaista nuorelle ihmiselle?

Vielä enemmän järkytyin kuultuani miehen motiivin: hän halusi vankimielisairaalaan, muttei päässyt sinne, koska ei ollut murhannut ketään. Hänen oli siis murhattava päästäkseen mielenterveyshoitoon ja sen hän teki, kuin viimeisenä avunhuutonaan.

Suomi, rakas hyvinvointivaltiomme pienentää jatkuvasti mielenterveyshuoltoon kulutettavia resursseja vaihtaen pitkä-aikaisen, luotettavan terapian pilleripurkkiin ja käden puristukseen.
   Tiedän aivan liian monta tapausta, joissa henkilö on sortunut epätoivoisiin tekoihin, koska ei ole saanut apua sitä tarvitessaan - eilinen puukotus on vain jäävuoren huippu. Nykyään kun pitää olla itsemurhaakin yrittänyt monta kertaa siinä epäonnistuen, että pääsee hoitoon.
   Entäs ne ihmiset, jotka onnistuvat itsemurhassaan ensimmäisellä kerralla? Kuka heistä puhuu?
   Ja mitä resurssien säästöä sekin olevinaan on, että nuori väestö uhrataan kannattavuuden alttarille, eikä uutta työvoimaa kohta löydy mistään? Avohoidossakin (lue: ei minkäänlaisessa hoidossa, mutta nimike näyttää paperilla hyvältä) on jo liian monia itsekseen pärjäämättömiä henkilöitä.
   Masennuksen ennalta ehkäisevää hoitoa ei käytännössä ole ollenkaan - lyödään vain nappeja kouraan ja ajatellaan: "Kerta et ole vielä seonnut tai kuollut, olet kunnossa." Ikävä totuus kuitenkin on, että suureen osaan ihmisistä masennuslääkkeet eivät vaikuta toivotulla tavalla ja masennuksen syveneminen on taattu.
   Eikö olisi paljon viisaampaa kuluttaa valtion rahoja hyvään ennalta ehkäisevään hoitoon, jonka avulla syvät masennuskierteet saataisiin lopetettua alkuunsa ja kansa palaisi työkykyiseksi ilman vaativampaa mielenterveydellistä apua?

Nykyisen yhteiskuntamme asenne näyttääkin olevan: "Ole kannattava sijoitus, tai et saa hoitoa." Tuokaan tosin ei pidä täysin paikkaansa, pitänee muuttaa lauserakennetta hiukan: "Mikäli saat meidät vakuutettua mielenterveydellisistä ongelmistasi (tapa joku, epätoivoisimmillasi itsesi), saatamme ehkä harkita hoitoasi, jos vain olet kannattava sijoitus, eli kuntoudut takaisin työkykyiseksi sadan prosentin varmuudella."

En toki halua puolustella murhaajan tekoa: se oli väärin ja aivan kauhean raaka. En ymmärrä, miksi hänen piti valita uhrikseen juuri nuori tyttö, jolla olisi ollut vielä koko elämä edessään. Teko vain kuvaa hieman liiankin hyvin suloisen Suomemme mielenterveyshuollon kammottavia puutteita.

Olemme pahoinvoiva kansa hyvinvointivaltiossa.