sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Eniten vituttaa kaikki

Pitkä aika kun oon viimeksi blogannut. Ja jep, nyt tekee mieli kirjottaa puhekieltä, yrittäkääpä kestää minnuu. Niin ja nyt on ihan pakko päästä purkamaan vitutusta, antakee anteeks...

Aluksi vitutti ihan sikana koko loma. Tuntu, että maailma kaatuu niskaan, kun kaikki repii tuhanteen suuntaan ja haluaa nähdä mua, vaikka itse halusi vain päästä rentoutumaan. Että kukaan ei OIKEESTI välitä siitä, miltä musta tuntuu. Että kaikki vaan haluaa mut niitten omien halujen ja tarpeiden tyydyttäjäksi...

Sitten pääsin äidin miesystävän luo ja oli hauskaa. Käytiin hiihtämässä (kyllä - mie en oo ollu suksilla 7 vuoteen ja kaaduin ehkä neljä kertaa, mutta oli silti huippua). Kauniit maisemat ja ihana auringonpaiste, plus että miun äidin miesystävä on mahtityyppi, välillä tuntuu että se on mun "vanhemmista" ainoo, joka oikeesti välittää musta mun itteni takia.

Sitten mie päädyin tänne: isän luo. Pakko tulla, koska oon ainoa, joka enää sen luona käy. Sisko ei sitä kestä, enkä kyllä yhtään ihmettele.
   Täällä on paskaista, joudun nukkumaan vetoisalla lattialla patjalla ja mikä parasta: isi ryyppää. Ei siinä mitään, olishan mun pitäny tottua jo. Se on ollu alkoholisti koko mun elämän ajan. Sitä on yrittäny auttaa niin mun äiti (luovutti kun olin 2v, porukat eros sillon) kuin sen ex-vaimokin (luovutti viime vuonna). Se ryyppää ittensä hautaan ennemmin tai myöhemmin, on se jo nyt sen verta huonossa hapessa, alkava alkoholidementiakin sillä on.
   Appelsiinimehua ja kossua lasissa, puolet ja puolet. Siinä mun isän janojuoma.

Viettäkää te muut munkin puolesta hyvä pääsiäinen.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Vahvuudesta

http://www.nitrorecords.com/files/36/survive_cover_full.jpg
Minua ihmetyttää suuresti, miten jotkut ihmiset ovat niin paljon vahvempia kuin toiset, henkisellä tasolla siis. Nämä ihmeelliset ihmiset selviävät mistä vain, menevät läpi vaikka harmaan kiven, eivät hetkahda pienistä... - Siinä missä toiset itkevät sitä, etteivät heidän täydellisen onnelliset vanhempansa antaneetkaan niin suurta viikkorahaa, kuin olisivat toivoneet.
   Mahtava esimerkki vahvasta ihmisestä on musiikkimaailman nero, sanataituri ja ikuinen ihailuni kohde Freddie Mercury. Siinä missä monet muut menettäisivät elämänhalunsa käpertyen itseensä saadessaan tietää kuolevansa piakkoin aidsiin, kirjoitti Mercury ehkä tunnetuimman Queenin kappaleista ja veti (niin kauan kuin vain kykeni) upeita keikkoja ja paiski studiossa töitä viimeiseen asti. Ihailtavaa vahvuutta ja taistelutahtoa!

"Whatever happens, I'll leave it all to chance.
Another heartache - another failed romance.
On and on...
Does anybody know what we are living for?
I guess I'm learning
I must be warmer now..
I'll soon be turning, round the corner now.
Outside the dawn is breaking,
But inside in the dark I'm aching to be free!"
"The Show must go on!
The Show must go on!
Ooh! Inside my heart is breaking,
My make-up may be flaking
But my smile, still, stays on!"

"I'll face it with a grin, I'm never giving in!
On with the show!"
 ...joitain parhaita kohia kappaleen lyriikoista. Saa ainakin minulle itselleni aina kylmä väreet aikaiseksi tuo kappale.

Mutta vahvuus: onko se elämäntapa, synnynnäinen kyky, vaiko elämän myötä hankittu ominaisuus? Entä mistä johtuu se, että eri ihmiset kestävät eri verran elämän kolhuja? Silloin kun toinen sinnittelee hyvin alkoholisti-isän, masentuneen äidin ja koulukiusaamisen kanssa, makaa toinen kotona vakavasti masentuneena yhden epäonnistuneen parisuhteen vuoksi.
   Vahvat ihmiset ovat ihailtavia ja usein heillä on paljon elämänkokemusta ja sen vuoksi he ymmärtävät hyvin toisten murheita. On tietysti niitäkin vahvoja ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet vahvuuden sillä, että ovat muuttuneet tunnekylmiksi, kyynisiksi ja itsensä muiden yli nostaviksi ihmisiksi. Tällaisia ihmisiä en minä ainakaan arvosta.

Niin tai näin, itse olen ainakin tämän pienen elämäni aikana huomannut, että aina ei mene nallekarkit tasan, mutta kysymällä "Miksi aina minä?" saa itsensä vain pahemmin masentuneeksi. Olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tehtävä on yrittää selvitä parhaalla mahdollisella tavalla niillä valmiuksilla, jotka hänelle on suotu. Ja hei, voihan vastoinkäymiset nähdä myöskin kunnian osoituksena: joku siellä pilven päällä luottaa sinun kykyihisi niin paljon, että antaa sinulle näitä haasteita, jotka muokkaavat sinusta vahvemman ihmisen. Olet erikoistapaus, sinun voimiisi uskotaan!

Haastankin lopuksi kaikki pohtimaan, kuka on vahvin ihminen, jonka tunnet? Millä perusteella ja mikä hänestä on tehnyt niin hyvän selviytyjän? Feel free to comment: I'd really like to hear what's in the minds of my readers.
http://cache2.allpostersimages.com/p/LRG/27/2740/RVSND00Z/posters/queen-rock-group-freddie-mercury-queen-in-concert-at-wembley-stadium-london.jpg

lauantai 31. maaliskuuta 2012

With a bit of rock music everything is fine...

...you're in the mood for a dance
and when you get the chance
you are the dancing queen,
young and sweet, only seventeen!

Mahtavat 5 tuntia takana, ne vietin melko uuden tuttuni kanssa baarissa iltaa istuen. Ilta sisälsi hämmentävän paljon juttelua ja elämäntarinoiden jakoa - on se uskomatonta, kuinka samanlaiseksi persoonaksi puolituttu ihminen voikaan paljastua pitempien keskusteluiden myötä:
Samanlainen musiikkimaku,
hän jopa arvostaa niitä bändejä, joita harvemmat ihmiset minun lisäkseni osaavat arvostaa (Täydellisenä esimerkkinä tästä toimii bändi nimeltä YUP: olen tavannut tämän tyypin lisäksi yhden ihmisen, joka oikeasti tykkää YUP:stä, jos omaa isääni ei lasketa),
melko pitkälti saman kaltainen historia,
ajattelee elämän asioista samansuuntaisesti kanssani
ja muuten vain samanlainen persoonallisuus kuin itselläni (tällainen omituinen höpöttäjä kun olen).

- Minä niin todellakin toivon koko sydämestäni, että tuo ihminen pysyy elämässäni tästä eteenpäinkin ja että ystävystyisimme syvemmin. Noh, elämä näyttää, mutta sainpahan ainakin nauttia tämän illan mahtavasta seurasta ja tanssimisesta!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Tyhmä, laiska ja saamaton

Kello 00.02
Kirjan kansi tuijottaa pahalla silmällä,
se ärisee minulle turhautuneena,
pettymyksestä siihen, että näin lahjakas tyttö ei viitsi tehdä mitään opiskelunsa eteen.
 
Yhdeksän tunnin päästä pitäisi olla jo kaivelemassa pään sisäisen romukopan sisältöä biologian koepaperin ylle...
Missä se opiskelumotivaatio oikein luuraa?

tiistai 27. maaliskuuta 2012

"Synnyit maailmaan alla onnen tähtien"

Nyt tällä hetkellä minusta jopa tuntuu siltä:
olen onnellinen,
iloinen,
onnistunut,
ihmeissäni,
jopa ylpeä itsestäni,
kerrankin ihan oikeasti ylpeä itsestäni.


Psykologian YO:n alustavat tulokset olivat nimittäin saapuneet ilmoitustaululle ja tässä tulos: tämä tyttö kirjoitti vastoin kaikkia fysiikan lakeja oman opettajan arvion mukaan 33 pisteen arvoisesti, joka tarkoittaa sitä, että YTL:n tyypit saavat pian hämmästellä niukin naukin laudaturin puolelle arvioitua koetta. Ei paha, vaikka itse sanonkin.

Ja mikä parasta: ellei tapahdu kauheaa katastrofia, on minulla jo E takataskussa. Hyvässä lykyssä jopa L, tuo kaikkien havittelema kulmikas kirjain. Ja minä kun luulin, että kirjoitan C:n ja päädyn uusimaan sitä korkeamman arvosanan toivossa!
   Olisihan se tietysti upeaa, jos saisin elämäni ensimmäisistä kirjoituksista ällän, varsinkin kun kirjoitin (vastoin kaikkien neuvoja) psykologian jo kakkosella. Siinäpähän venähtäisivät niiden ihmisten naamat, jotka nimittivät minua hulluksi, kun edes yritän kirjoittaa jotain niin vaativaa ainetta kakkosen keväällä.
   Kävi miten kävi, olen enemmän kuin tyytyväinen suoritukseeni. Kerrankin tuntuu hyvältä olla minä! Ja kevätkin saapuu pikkuhiljaa, elämä rupeaa oikeasti hymyilemään kevätpilvien raoista.

P.s. Sain siskoltani maailman suloisimman tuliaisen Italiasta: Nalle Puh - kuviopastaa! Keitetty, maistettu ja vinosti hymyilty näitä syödessä jo kertaalleen. Eikös vain näytäkin herkulliselta?

Anteeksi, edelleen webbikameralaatu, milloinkohan saan kunnon kameran taas käyttööni?
P.p.s. Oletteko huomanneet äänestyksen tulevien blogitekstien aiheista? Löytyy tuosta vierestä oikealta, käyttäkää vaikutusvaltaanne! You've got the power!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Tähdenlentoja mediataivaalla

Julkisuus...

 

Keitä varten se oikeastaan on?
Tosielämän sankareita? Oikeasti lahjakkaita hekilöitä? Vai niitä huomionkipeitä tyrkkyjä, jotka ovat pompanneet kuuluisuuteen poven kohdalla sijaitsevien massiivisten implanttien, kännisekoiluiden sen ja sen julkimon juhlissa tai parhaimmillaan jonkun toisen turhan julkkiksen kumppanina olemisen ansiosta?

Kuinka julkisuuteen päästään?
Olemalla erityisen merkittävä tai lahjakas henkilö, esimerkiksi kehitettyä jotain oikeasti tärkeää ihmiskunnan kannalta, kuten vaikka toimivan rokoitteen HIViä vastaan - niinpä kai, nimetkää minulle kymmenenkin tuollaista julkkista ja nostan teille hattua.

Mitä edes tarkoittaa
olla julkkis?

Toimia roolimallina nuorille?
Jakaa tietoa, herättää kunnioitusta ja inspiraatioa muissa kansalaisissa?
Olla kansamme keulakuva, nykysuomalaisuuden ilmentymä?
 ...vai tuottaa tyydytystä niille omaan elämäänsä lopen kyllästyneille, joita oikeasti kiinnostaa missä ja milloin tämä ja tämä "kaunotar" viuhahti, kuka on ottanut täytettä ja mihin kohtaan jo valmiiksi leikeltyä kehoaan ja kuinka monen kanssa tämäkin nuori herrashenkilö on maannut?

Koostuuko jonkun elämän sisältö todella siitä, että Matti petti Maijaa Saulin kanssa, muttei Maija välittänyt, vaan pyysi Saulin mukaan kolmen kimppaan, sillä oli itsekin käynyt vähän testailemassa hänen sänkynsä joustavuutta?
   Tai ehkä turhien julkkisten määrä ja suosio selittyykin jollain muulla, syvällisemmällä asialla. Ehkä koemme kieroa tyydytystä huomatessamme, että meitä kauniimmat ja rikkaammat ihmiset möhlivät elämänsä? Ehkä saamme siitä tarvitsemamme ylemmyyden ja arvokkuuden tunteen (jota ei tietenkään voisi hankkia kehittyneemmillä metodeilla)?

Niin tai näin, yksi asia on taattu: uutuussarja Viidakon tähtöset  tulee taatusti olemaan todella mielenkiintoinen ja elämääni suurissa määrin vaikuttava asia. Niin ja luonnollisesti tunnen sarjan "julkkiskaunottaret" nimeltä ja tiedän heidän kaikkien henkilökohtaisten historioiden jokaisen käänteen, varsinkin sen, miksi heitä kutsutaan "julkkiksiksi", 

kukapa nyt ei tietäisi?

http://files.kotisivukone.com/bb-henna.kotisivukone.com/hennaviid.jpg

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

"Vielä jonnekin onnen tähden mä teen..."

Illan pieni, mutta pippurinen piristysruiske kaikille, jotka piristystä kaipaavat. Itseni video sai ainakin hymyilemään jopa kyynelten läpi.

"Isn't she lovely?
Isn't she wonderful?
Isn't she precious?
Less than one minute old."

Stevie Wonder - Isn't She Lovely