Onko vielä aikaa?

Aika.

Olemmeko sen orjia,
herroja,
narreja,

vihollisia,
ystäviä,
vai ihan vain hyvänpäiväntuttuja,
joiden tekemiset eivät niin suuresti vaikuta toisiinsa?

Ajan hiekkaan voi hukkua,
unohtaa kaiken tarpeellisen
ja keskittyä vain kamppailuun vääjäämättä valuvan hiekkavirran alla.

Ajan rattaiden alle voi pahasti rusentua,
jos antaa sen päästä niskan päälle.

Se voi myös heitellä meitä miten sattuu,
laittaa juoksentelemaan paniikissa sinne tänne
tai turhautumaan lääkärin vastaanottoaulassa
kun kellon viisarit tuntuvat paikalleen jähmettyneiltä.

En halua enää jäädä ajan orjaksi,
haluan kääntää ajan oikullisuuden voitoksi,
luovuuden lähteeksi.

Haluan puristaa ajan kättä ystävänä,
en vihamiehenä.

Sillä loppujen lopuksi:
aikaa riittää kyllä kunhan malttaa ottaa rauhassa.

Eihän tässä elämässä ole pakko muuhun kuin kuolemaan ja siihenkin vain yhden kerran.