olla hetken ajan täysin rauhoittunut ja onnellinen.
Antaa aivojen muodostaa ajatuksia,
yhtä sumuisia ja tavoittamattomia kuin pilvet
ja päästää ne lipumaan pois omia aikojaan,
keskittymättä sen kummemmin yhteenkään niistä.
Nollata oman kehon aktiivisuustaso,
kääriytyä pehmeisiin, miellyttäviin vaatteisiin,
kuunnella hyvää musiikkia,
juoda pannullinen mustikkateetä,
katsella kevättä ikkunan takana,
hymyillä itsekseen,
niin, hymyillä niin maailmalle kehon ulkopuolella
kuin mielen sisälläkin.
Tänään en aio huolehtia mistään,
tänään olen itsekseni itseni kanssa
ja nautin siitä seurasta täysin rinnoin.
Tämä miniloma tuli tosiaankin tarpeeseen ennen viimeistä rutistusta: koeviikkoa. Seitsemän aineen jakso: liian pitkää matikkaa, tappavan tylsää ja pitkää saksaa sekä kaikkia muita mukavia kavereita...
Nääh, enpä taida siltikän jaksaa stressata - asioilla on taipumus järjestyä joka tapauksessa. Sitä paitsi saan olla jo nyt ylpeä itsestäni psykologian ällän johdosta. (Hah, siitäs saitte kaikki te, jotka sanoitte, ettei kakkosen keväällä ja ilman kertauskurssia voi menestyä niin vaativassa aineessa!) Oli se aikakin saada jotain ylpeyden aihetta tähän elämään!
Jos sitä jaksaisi vielä lenkille raahautua (kotini lähellä on ihana luonnonsuojelualue), jonka jälkeen lämmittäisin saunan itselleni, olisi päivä aivan täydellinen.
Tjaa, mitäs sitä turhaan edes tuommoisia etukäteen suunnittelemaan: tämä päivä saa virrata täysin omalla painollaan. Hyvää vaihtelua aikataulutetun arjen keskellä, suosittelen kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti