Hyväksymisen vaikeus

Olen koko tämän suhteemme ajan viettänyt epävarmuuden, itseinhon ja pelon kyllästämää matkaa tähän pisteeseen. Tai oikeastaan koko elämäni ajan, jos tarkemmin ajattelen.

Siinä, missä kaikki kaverit ihailivat ulkonäöllisiä asioita, kuten "ei luoja miten kuuma perse!", minä en ymmärtänyt sellaisten asioiden päälle. Mitä upeaa ja kuumaa jossain takapuolessa muka voi olla? Osaan tunnistaa kauneuden tai komeuden, mutten ajatella ketään seksuaalisesti haluttavana. Tuo oli kai ensimmäinen merkki siitä, millainen todellisuudessa olen.

Olen aseksuaali.
Itseasiassa heteroromanttinen aseksuaali, eli olen kiinnostunut miehistä.
Tarkalleen ottaen en ole enää edes varma, olenko täysin heteroromanttinenkaan: voisin kuvitella ihastuvani tyttöön (olen aina voinut), mutta niin ei ole vain koskaan tapahtunut. Saatan siis jossain vaiheessa huomata olevani biromanttinen.

Kaipaan läheisyyttä ja rakkautta, mutta en tarvitse/halua elämääni seksiä. En ole koskaan sitä kaivannutkaan. Minä osaan ihastua ja rakastua siinä missä muutkin, en vain osaa haluta ketään seksuaalisesti. Aseksuaalisuus on seksuaalinen suuntaus siinä missä homous, heterous tai biseksuaalisuuskin.

Tavallaan on helpottavaa saada vihdoin ajatella, ettei minussa ole sittenkään mitään vikaa, että olen vain tällainen luonnostani. Ettei enää tarvitse ruoskia itseään siitä, ettei kykene haluamaan tai nauttimaan jostain niin itsestäänselvästä asiasta kuin seksi.
   Mutta samalla toinen puoli minusta häpeää, pelkää ja ahdistuu.
Tuntuu tavallaan liiankin helpolta ajatella olevansa aseksuaali vuosien itseinhon, masistelun ja syyllisyydentunteen jälkeen. Näin suuri helpotuksen tunne pelottaa.
Toinen asia, mikä tuntuu pahalta, on asian lopullisuus: myöntämällä aseksuaalisuuteni hyväksyn samalla, etten luultavasti tule koskaan tästä muuttumaan. Ja että olen erilainen.

On niin helppoa ajatella olevansa viallinen, rikkonainen, kieroon kasvanut. Ihan vain sen takia, ettei noudata nykyisen yhteiskunnan normeja. Tuntuu, kuin minulla ei olisi oikeutta helpottuneisuuden tunteeseen: että minun täytyy löytää joku "järkevä" perustelu ongelmilleni.

Todellisuudessa tunnistan itseni täysin aseksuaalisuuden kuvauksesta. Tällä sivustolla on paljon tietoa aseksuaalisuudesta ja sivusto on auttanut ainakin itseäni huomattavasti.

Tekstini Avautuminen laittoi vihdoin ja viimein pyörät pyörimään päässäni ja hyväksymisen prosessi (jota olen mielessäni pyöritellyt pitkän kolmen vuoden seurustelumme ajan) on vihdoin saanut alkunsa.

Ehkä minäkin saan vihdoin tuntea itseni kokonaiseksi, ehjäksi omaksi itsekseni.

Aion tästä eteenpäin vaieta seksuaalisuudestani, halusin vain jakaa tämän viimeisimmän käänteen pohdinnoissani teidän kanssanne. Saatan perustaa toisen, aseksuaalisuuttani käsittelevän blogin, kuka tietää? Mutta tämä blogi sisältää ajatuksiani elämästä yleisesti, eikä ole vain seksuaalisuus-ongelmieni purkupaikka.