Eniten vituttaa kaikki

Pitkä aika kun oon viimeksi blogannut. Ja jep, nyt tekee mieli kirjottaa puhekieltä, yrittäkääpä kestää minnuu. Niin ja nyt on ihan pakko päästä purkamaan vitutusta, antakee anteeks...

Aluksi vitutti ihan sikana koko loma. Tuntu, että maailma kaatuu niskaan, kun kaikki repii tuhanteen suuntaan ja haluaa nähdä mua, vaikka itse halusi vain päästä rentoutumaan. Että kukaan ei OIKEESTI välitä siitä, miltä musta tuntuu. Että kaikki vaan haluaa mut niitten omien halujen ja tarpeiden tyydyttäjäksi...

Sitten pääsin äidin miesystävän luo ja oli hauskaa. Käytiin hiihtämässä (kyllä - mie en oo ollu suksilla 7 vuoteen ja kaaduin ehkä neljä kertaa, mutta oli silti huippua). Kauniit maisemat ja ihana auringonpaiste, plus että miun äidin miesystävä on mahtityyppi, välillä tuntuu että se on mun "vanhemmista" ainoo, joka oikeesti välittää musta mun itteni takia.

Sitten mie päädyin tänne: isän luo. Pakko tulla, koska oon ainoa, joka enää sen luona käy. Sisko ei sitä kestä, enkä kyllä yhtään ihmettele.
   Täällä on paskaista, joudun nukkumaan vetoisalla lattialla patjalla ja mikä parasta: isi ryyppää. Ei siinä mitään, olishan mun pitäny tottua jo. Se on ollu alkoholisti koko mun elämän ajan. Sitä on yrittäny auttaa niin mun äiti (luovutti kun olin 2v, porukat eros sillon) kuin sen ex-vaimokin (luovutti viime vuonna). Se ryyppää ittensä hautaan ennemmin tai myöhemmin, on se jo nyt sen verta huonossa hapessa, alkava alkoholidementiakin sillä on.
   Appelsiinimehua ja kossua lasissa, puolet ja puolet. Siinä mun isän janojuoma.

Viettäkää te muut munkin puolesta hyvä pääsiäinen.